Getting Over It

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi kiivetä vuorenhuipulle vain vasaran avulla? No, Getting Over It -sovellus vie sinut juuri tähän hullunkuriseen seikkailuun. Tämä peli on tunnettu siitä, kuinka se testaa kärsivällisyyttäsi ja taitojasi. Tässä artikkelissa kerron kokemuksistani pelin parissa ja miksi se on saanut niin paljon huomiota pelaajilta ympäri maailmaa.

Ensimmäiset kompastukset kertovat pelin luonteesta

Minusta tämän pelin vaikein kohta ei ole yksittäinen kallio tai puunrunko, vaan se, ettei edistystä voi tehdä kiirehtimällä. Vasaraa liikutetaan tarkasti, ja sama liike voi yhdessä kohdassa auttaa nostamaan hahmoa, toisessa taas sysätä sen huonoon asentoon. Alussa käsi hakee sopivaa rytmiä: pieni liike, tilanteen arviointi ja vasta sitten seuraava veto. Jos yrittää heilauttaa vasaraa nopeasti aina kun jokin näyttää saavutettavalta, putoamisesta tulee helposti osa jokaista yritystä.

Jos pelaat puhelimella, ohjauksen hallinta riippuu myös siitä, miten pidät laitetta. Peukalon liikerata voi tuntua ahtaalta, kun taas kahden käden ote antaa enemmän tilaa hienovaraisille liikkeille. Kokeilisin rauhallista asentoa ennen pitkää yritystä, jotta käsi ei väsy eikä ruudun reunaan osuminen katkaise keskittymistä. Tämä ei tee reitistä helpompaa, mutta voi vähentää turhia virheitä, jotka johtuvat otteesta eikä pelin haasteesta.

Kannattaa myös erottaa toisistaan varovainen eteneminen ja paikallaan jumittuminen. Kun vasara osuu pintaan, pysähdy hetkeksi huomaamaan, mihin suuntaan hahmo liikkuu, ennen kuin teet uuden korjausliikkeen. Pienet, harkitut liikkeet ovat usein hyödyllisempiä kuin pitkä pyöräytys, sillä hallitsematon liike voi viedä tasapainon. Tämä on yksi niistä taidoista, joita ei oikein opi lukemalla ohjetta: pitää tunnistaa, milloin kannattaa päästää irti yrityksestä ja aloittaa liike uudestaan rauhallisemmin.

Ennen ensimmäistä yritystä: laite ja oma pelirytmi

Kyseessä on maksullinen simulaatiopeli, jonka kehittäjä on Noodlecake. Hinta on 5,99 euroa, joten itse miettisin ostoa sen kautta, kuinka paljon nautin yhdestä tarkkuutta vaativasta haasteesta, en sen perusteella, kuinka monta erilaista pelimuotoa odotan. Ikäraja on PEGI 3, mutta matala ikäluokitus ei tarkoita helppoa etenemistä: vaikeus tulee hallinnasta ja virheiden seurauksista, ei ikärajan perusteella pääteltävästä sisällöstä.

Ennen pelaamista tarkistaisin, että laitteessa on vähintään Android 5.1, jos asennan Android-version. Sen jälkeen sulkisin hetkeksi muut ruudulla olevat asiat ja kokeilisin ohjausta ilman kiirettä. Jos liike tuntuu aluksi kömpelöltä, en tekisi heti johtopäätöstä, että peli ei toimi; totuttelu on osa kokemusta. Jos taas kosketus ei tunnu rekisteröityvän johdonmukaisesti, kannattaa varmistaa, ettei sormi osu vahingossa näytön reunaan ja että laite pysyy vakaasti kädessä.

Arjen käyttöön peli sopii parhaiten lyhyenä, rajattuna haasteena silloin, kun haluan keskittyä yhteen asiaan. Esimerkiksi työpäivän jälkeen voin pelata hetken ja päättää etukäteen, että lopetan tietyn yrityksen jälkeen, en vasta silloin kun turhautuminen on jo kasvanut. Se on hyödyllinen tapa, koska pelin epäonnistumiset voivat houkutella yrittämään heti uudelleen. Jos taas etsin rentouttavaa peliä ennen nukkumaanmenoa tai haluan edetä ilman jatkuvaa tarkkuutta, valitsisin toisenlaisen vaihtoehdon.

Kun yritys menee pieleen, miten jatkaa

Kun putoan, yritän ensin palauttaa mieleeni, mikä liike johti siihen. Oliko vasara liian kaukana tukipinnasta, lähtikö hahmo liukumaan vai olinko tekemässä kahta korjausta yhtä aikaa? Yhden syyn tunnistaminen antaa seuraavalle yritykselle tavoitteen. Jos yritän vain toistaa koko reitin samalla vauhdilla, en välttämättä opi mitään, vaikka päätyisin hetkeksi aiempaa korkeammalle.

Myös tauko voi olla käytännöllinen osa etenemistä. Kun huomaan puristavani laitetta tai tekeväni liikkeitä hätäisesti, suljen pelin hetkeksi ja palaan siihen myöhemmin. Tällaisessa pelissä tauko ei ole luovuttamista: se auttaa palaamaan tilanteeseen rauhallisemmalla kädellä. Jos jokin kohta tuntuu mahdottomalta, lyhyt irrottautuminen voi olla hyödyllisempi kuin pitkä sarja samanlaisia yrityksiä.

Milloin syy ei ole itse pelissä

Jos ohjaus vaikuttaa epätasaiselta, tarkistaisin ensin oman otteen, kosketuspinnan ja sen, teenkö liikkeet liian nopeasti. Peli vaatii tarkkuutta, joten pieni ero sormen liikkeessä voi muuttaa vasaran suuntaa paljon. Yhden hallitun liikkeen kokeileminen kerrallaan auttaa erottamaan, johtuuko ongelma omasta tavasta pelata vai siitä, ettei kosketus tunnu toimivan odotetusti.

Androidilla kannattaa lisäksi varmistaa, että käyttöjärjestelmä täyttää vähimmäisvaatimuksen. Jos ongelma jatkuu, laitteen uudelleenkäynnistäminen ja pelin sulkeminen ennen uutta käynnistystä ovat tavallisia, turvallisia kokeiluja. En kuitenkaan tulkitsisi jokaista putoamista tekniseksi viaksi: epäonnistuminen kuuluu pelin rakenteeseen, ja juuri siksi erotan ensin ohjausongelman tavallisesta vaikeasta yrityksestä.

Mistä on kyse?

Getting Over It on yksinkertainen mutta koukuttava peli, jossa ohjaat hahmoa, joka on juuttunut kattilaan ja yrittää kiivetä erilaisista esteistä vasaran avulla. Kuulostaa hullulta, eikö? Ja juuri se tekee pelistä niin kiehtovan. Pelin luoja Bennett Foddy on tunnettu siitä, että hän kehittää pelejä, jotka haastavat pelaajien kärsivällisyyttä ja taitoa.

Pelin ohjaus ja mekaniikka

Aluksi on sanottava, että pelin ohjaus ei ole ihan tavallinen. Sinun täytyy käyttää vasaraa kiivetäksesi vuorenrinteitä pitkin, ja se vaatii todellista taitoa ja tarkkuutta. Ohjaus on yksinkertainen, mutta se vaatii harjoittelua. Tämän pelin viehätys piilee siinä, että pienikin virhe voi palauttaa sinut alkuun, mikä saattaa olla turhauttavaa mutta samalla koukuttavaa.

Miksi kiipeäminen toimii paremmin kärsivällisellä rytmillä

Kun vasaran liikettä alkaa ajatella sarjana pieniä korjauksia eikä yhtenä suurena heilautuksena, pelin logiikka avautuu paremmin. Käytännössä pyrin ensin löytämään tukevan kohdan, sitten siirtämään painopistettä ja vasta sen jälkeen tavoittelemaan seuraavaa pintaa. Tämä ei ole takuu onnistumisesta, mutta se tekee epäonnistumisesta ymmärrettävämmän: näen, mikä liike horjutti asentoa, enkä syytä koko reittiä sattumaksi.

Toinen hyödyllinen tapa on harjoitella yhtä haastavaa siirtymää kerrallaan. Jos yritän samalla keskittyä koko matkaan, aiempi virhe alkaa painaa ja houkuttelee kiirehtimään seuraavassa kohdassa. Kun tavoite on vain hallita seuraava turvallinen ote, pelaaminen tuntuu selkeämmältä. Se on myös hyvä tapa arvioida, pidänkö tämänkaltaisesta haasteesta: jos pienikin hallinnan parannus tuntuu palkitsevalta, peli voi sopia minulle, vaikka eteneminen olisi hidasta.

Pelimaailman estetiikka

Visuaalisesti peli on melko yksinkertainen, mutta se ei tarkoita, että se olisi tylsä. Pelin minimalismi antaa sinun keskittyä itse tehtävään – kiipeämiseen. Pelimaailma on täynnä erilaisia esineitä, kuten puunrunkoja, kallioita ja muita esteitä, jotka sinun täytyy ohittaa. Tämä tuo peliin oman lisähaasteensa.

Yksinkertaisuus auttaa lukemaan ympäristöä, sillä katse ei harhaile monimutkaisten yksityiskohtien perässä. Samalla se tarkoittaa, ettei peliä kannata valita ensisijaisesti näyttävän maailman tai tarinallisen tutkimisen vuoksi. Minulle ympäristön tehtävä on tarjota erilaisia pintoja ja hankalia kulmia, joiden kanssa vasaraa pitää sovittaa. Se tekee näkyvästä maastosta osan ohjaushaastetta eikä vain taustaa.

Äänimaailma ja musiikki

Yksi pelin mielenkiintoisimmista piirteistä on sen äänimaailma. Pelin aikana kuullaan Bennett Foddyn filosofisia pohdintoja ja kannustavia sanoja, jotka tekevät kokemuksesta entistäkin henkilökohtaisemman. Tämä antaa pelille ainutlaatuisen tunnelman ja tekee siitä jotain enemmän kuin vain pelkkää kiipeämistä.

Puhe muuttaa epäonnistumisen sävyä: putoaminen ei tunnu vain tekniseltä takaiskulta, vaan osa kokemusta kommentoidaan tavalla, joka voi joko keventää hetkeä tai ärsyttää, jos haluan pelata täysin omassa rauhassa. Siksi äänimaailma on mielestäni makuasia, ei automaattinen etu kaikille. Jos pelaan paikassa, jossa ääni ei sovi tilanteeseen, voin pitää laitteen äänettömällä ja keskittyä liikkeisiin; jos taas haluan pelin oman tunnelman, kuuntelen puhetta osana haastetta.

Kokemukseni pelistä

Myönnän, että alussa olin hieman turhautunut, kun hahmoni putosi uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin, kun opin hallitsemaan ohjauksen paremmin, aloin todella nauttia haasteesta. Tunne, kun pääset vaikean kohdan yli, on uskomaton. Tämä peli on enemmän kuin pelkkä peli; se opettaa sinulle kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta.

Pelin maine ja pelaajien arviot kannattaa silti suhteuttaa siihen, millainen kokemus on kyseessä. Noodlecaken tekemän pelin keskiarvo on 3,3, ja arviot jakautuvat ymmärrettävästi: sama armoton tarkkuus voi tuntua yhdelle reilulta haasteelta ja toiselle turhalta rangaistukselta. Arvioita on kertynyt noin 17 tuhatta, joten kyse ei ole vain pienen joukon mielipiteestä, mutta lukema ei kerro, kumpaan ryhmään itse kuulun. Ratkaisevaa on, nautitko yrityksen ja erehdyksen kautta opittavasta ohjauksesta.

Se sopii erityisen hyvin pelaajalle, joka haluaa keskittyä yhteen mekaaniseen pulmaan ilman tavanomaista taistelua tai tehtävälistaa. Jos taas kaipaan jatkuvasti uusia tavoitteita, rauhallista rakentelua tai helppoa etenemistä, tämä ei ole minulle paras valinta. Tavallisiin kiipeily- ja simulaatiopeleihin verrattuna tässä ei ole kyse sujuvasta matkasta maisemasta toiseen: päähuomio on yksittäisen liikkeen hallinnassa ja siinä, miten suhtaudun sen seurauksiin.

Yksi arkinen käyttötapa on ottaa peli esiin lyhyeksi tauoksi silloin, kun haluan tehdä jotakin keskittymistä vaativaa mutta en aloittaa pitkää tarinapeliä. Esimerkiksi bussimatkalla tai odotustilanteessa se voi tarjota yhden selkeän haasteen, jos pystyn pelaamaan rauhassa ja pitämään laitteesta tukevasti kiinni. Jos ympärillä on kiirettä tai keskeytyksiä, tarkkuutta vaativa ohjaus voi tehdä lyhyestäkin yrityksestä hankalan. Silloin valitsisin pelin, jota voi pelata ilman jatkuvaa keskittymistä.

Pelissä on myös yhteisöllinen puoli, sillä monet pelaajat jakavat kokemuksiaan ja vinkkejään verkossa. Tämä tuo peliin oman lisäulottuvuutensa, kun voit keskustella muiden pelaajien kanssa ja jakaa turhautumisen ja onnistumisen hetkiä.

Lopullinen ajatukseni

Getting Over It on peli, joka ei sovi kaikille, mutta jos etsit jotain erilaista ja haastavaa, se voi olla juuri oikea valinta. Se on peli, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee sinut jokaisesta saavutuksesta. Jos olet valmis kohtaamaan haasteen ja nauttimaan matkan varrella olevista pienistä voitoista, tämä peli voi tarjota sinulle unohtumattoman kokemuksen.

Se on myös valinta, jossa ostoksen arvo riippuu paljon omasta pelimausta. Yli miljoona asennusta kertoo, että peli on löytänyt suuren yleisön, vaikka se ei tarkoita, että jokainen viihtyisi sen parissa. Versio 1.9.13 on nykyinen julkaisu, ja peli julkaistiin 25.4.2018. Minusta tärkeämpi kysymys kuin ikä tai suosio on se, haluanko harjoitella samaa ohjausta riittävän pitkään, jotta epäonnistumiset alkavat tuntua opettavaisilta eivätkä vain toistuvilta.

Jos mietit, sopiiko peli nuorelle pelaajalle, PEGI 3 -luokitus kertoo ikäsuosituksen olevan matala. Se ei kuitenkaan muuta pelin vaativuutta: lapsi voi pitää hassusta asetelmasta, mutta putoamiset ja pitkään harjoiteltava ohjaus voivat koetella kärsivällisyyttä. Aikuisellekin suosittelisin sitä lähinnä silloin, kun vaikeus itsessään tuntuu kiinnostavalta eikä etenemisen hitaus pilaa kokemusta.

Kaiken kaikkiaan Getting Over It on enemmän kuin vain peli; se on matka itseesi ja kärsivällisyytesi rajoille. Joten, jos uskot, että olet valmis tähän haasteeseen, suosittelen kokeilemaan. Peli on saatavilla sekä Androidille että iOS:lle, joten voit aloittaa kiipeämisen heti!